Kirja #46

Lukuvuosi 2016, kirja #46

Tuomas Nevanlinna: Hyväkuntoisena taivaaseen (1999, 276 s., 6. - 8.6.)

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 36: Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Arvio: On varsin kiinnostavaa lukea kokoelma parikymmentä vuotta sitten Nyt-liitteessä ilmestyneitä kolumneja. Noinkohan tuollaiset ajankohtaisiksi kannanotoiksi tarkoitetut tekstit ovat kestäneet aikaa? Toteaahan niiden kirjoittajakin saatesanoissaan, ettei "pelkillä peräkkäin painetuilla lehtijutuilla ole edes dokumentaarista arvoa".

Olen eri mieltä. Kyllä tämänkin kokoelman jutut vähintäänkin näyttävät, että tekstillä oli pointti jo viime vuosituhannella.

Kokoelmassa on juttuja koulutuksen digitalisaatiosta, kuntoilu- ja terveysinnosta, lihansyönnin eettisyydestä, rasismista, feminismistä - kaikki aiheita, joiden ajankohtaisuus ei ole osoittanut taantuman merkkejä. Digitalisaatiota tosin kutsutaan vielä tietoyhteiskunnaksi. Siihen varautumisesta kirjoittaja veistelee kuivan ironisesti: "[S]uojelisimme kirjastot tietokoneilta, tukisimme antikvariaatteja, lopettaisimme tietokoneopetuksen kouluissa, kieltäisimme anglismit ja lyhenteet, opettaisimme kymmenvuotiaille latinaa, kreikkaa ja arkeologiaa..." - ja kirvoittaa yhä lukijaltaan naurut.

Toisaalta aika on auttamatta ajanut paikoin kirjoittajan ohi. Esimerkiksi alentuva setämiehen asenne kasvissyöntiä tai naisasianaisia kohtaan ei kai menisi läpi missään itseään kunnioittavassa mediassa enää nykyään. Vai voisiko mielestänne vielä kirjoittaa olevansa lihansyöjä, joka ei näe siinä mitään moraalista ongelmaa, ja heittää ylimielisesti: "Pypertääkö monikin hyeena raejuustolounaita? Päättävätkö sudet syödä 'välillä vähän kevyemmin' ennen uimarantakautta?"? Tai voiko vielä kuitata tasa-arvokeskustelun toteamalla, että samalla tavoin kuin "Neuvostoliitto oli Pentagonin fantasia", miesten ylivalta on feministien harhaa? Että Lewinskyn olisi pitänyt vaieta Clintonista? Lukija piehtaroi myötähäpeässä.

Ja jos toisinaan kolumnistin heitot osoittautuvatkin oikeiksi ennalta näkemisen armolahjoiksi ("Ehkä meillä ei ole enää varaa valtioon. Ehkä tilalle astuvat palveluiden vaihdanta, harmaa talous, naapuriapu ja nettioravannahka."), niin välillä taas harotaan oikein hykerryttävästi oikeaan suuntaan, mutta väärin: "[Kirjailijalle] Skandinavia on ehdottomasti kaikkein epämielenkiintoisin paikka. Vai koittaako joskus päivä, jolloin 'cooleinta' mitä Lontoossa voi tehdä on lukea kirjoja skandinaavisesta vihasta?" 

Voi koittaa, voi koittaa.