Lukuvuosi 2016, kirja #78
Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus (1994, 155 s., 21.-22.10.): Yllättävän ajankohtainen, tai ehkä sitten vain ajattoman oloinen, syvällinen pienoisromaani kirjallisuudesta elävästä lukion äidinkielen opettajasta, joka erään oppitunnin jälkeen romahtaa ja joutuu käymään läpi oman elämänsä sivuhenkilöyttään.
Tällainen romaani ja sen suomentajan punniten kirjoitetut jälkisanat ovat kyllä todellista mannaa meille, jotka romaanin päähenkilön tavoin a) opetamme Ibsenin Villisorsaa (tai jotakin vastaavaa) niin usein, että osaamme sen ulkoa, b) nautimme keskustella fiktiivisistä henkilöistä kuin he olisivat todellisia, c) voimme hyvin käydä pitkiä sisäisiä monologeja siitä, mikä kaikki oikeastaan lasketaan 1920-luvun kirjallisuudeksi ja miksi, ja d) toivomme olevamme henkilöhahmo Thomas Mannin romaanissa. Edes sivuhenkilönä.
Kai näitä tällaisia joku muukin arvostaa, kun tämänkin kirjoittaja on palkittu mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Vai istuuko niissäkin pöydissä vain äikänmaikkoja? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti