Lukuvuosi 2016, kirja #87
Astrid Lindgren: Pikkuveli ja Katto-Kassinen (1955, 168 s., 25.11.-29.11.): Lapselle ääneen luettua, vanhaa mutta sillä lailla ajatonta, ettei ihan koko ajan tarvitse pysähtyä selittelemään. Kassinen on kiinnostavan ristiriitainen hahmo - asuu kiehtovasti katolla ja surraa ympäriinsä viehättävällä pikkumoottorillaan, mutta käyttäytyy niin omavaltaisesti, että en oikein pysty siitä pitämään. Sen sijaan pidän valtavasti kuvauksista, jotka saavat valoisan kevätillan kaupungin kattojen yllä nousemaan elävästi silmien eteen: "Valkoiset verhot liehuivat hiljaa edestakaisin aivan kuin ne olisivat vilkkuttaneet pienille, kalpeille tähdille kevättaivaalla." Näiden tällaisten virkkeiden vuoksi minä luen, ja tällaisten kuvien haluaisin piirtyvän lapsellekin. Tiedä sitten, mitä lapsi tästä tykkäsi, mutta kun sanoin, että nyt se kirja loppui, lapsi kysyi: "Mitä siellä Kirkkonummella [kirjastossa] oli vieläkin?", eli ymmärtääkseni pyysi lisää. 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti