Kirja #86

Lukuvuosi 2016, kirja #86

Charlie Jane Anders: All the birds in the sky (2016, 430 s., 17.-25.11.): Uu, täy-del-li-nen nörttiherkku yhdistelee noituutta, taikuutta, tiedettä ja tekoälyä viihdyttävästi maailmanlopun visioihin. Vähän kuin jokin täysikasvuisten Harry Potter, kutkuttavasti melkein mahdollinen ja uskottava.

Kirja #64

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Lempikirjailijani kirjoittaman kirjan)

Kirja #64

Margaret Atwood: The Heart Goes Last (2015, 416 s., 3.-5.8.): Spekulatiivinen ja dystooppinen Atwood kirjoittaa tutuista teemoistaan: eksploitaatiosta, kontrolliyhteiskunnasta, ihmisen epätoivosta, tieteen väärinkäytöstä. Vetävä, mielikuvituksellinen - mutta myös pelottavan mahdollinen maailma.

Kirja #26

Lukuvuosi 2016, kirja #26

Bernard Malamud: Jumalan armo (1982, 256s., 21.-22.3.)

Arvio: Kiinnostava, monitasoinen, vertauskuvallinen; leikkisä mutta vakava, saarnaava mutta koskettava. Kääntäjä Eila Pennasen erinomainen esipuhe-essee kannattaa lukea mieluummin vasta kirjan lukemisen jälkeen.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32: Kirjassa on myrsky, ja melkoinen myrsky onkin, sillä saatuaan lopullisesti tarpeekseen ihmiskunnasta Jumala antaa ydinsodan hukuttaa maapallon elämän vedenpaisumukseen eikä todellakaan säästä yhtään Nooan arkkia tällä kertaa. Vahingossa kuitenkin juutalainen Calvin Cohn jää henkiin, ja Jumala antaa hänelle tilaisuuden elää vielä hetken.

Cohnilla on kova halu näyttää Jumalalle, että ansaitsee elää elämänsä loppuun asti - tai mielellään vähän pidempäänkin, ehkä ikuisesti - ja niinhän siinä sitten käy, että Cohnilta puuttuu tyystin Jumalan kanssa junailemiseen tarvittava nöyryys, ja hän sortuu inhimilliseen ylimielisyyteen ja itsensä ylivertaisena pitämiseen lähes heti, kun on ryhtynyt leikkimään Robinson Crusoeta autiolla saarella muutamien apinoiden kanssa.