Kirja #86

Lukuvuosi 2016, kirja #86

Charlie Jane Anders: All the birds in the sky (2016, 430 s., 17.-25.11.): Uu, täy-del-li-nen nörttiherkku yhdistelee noituutta, taikuutta, tiedettä ja tekoälyä viihdyttävästi maailmanlopun visioihin. Vähän kuin jokin täysikasvuisten Harry Potter, kutkuttavasti melkein mahdollinen ja uskottava.

Kirja #73

Lukuvuosi 2016, kirja #73

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku (2016, 414 s., 28.9.-2.10.): Ensin riemastuttavan nautinnollinen, mutta lopussa ehkä jo vähän puuduttavaksi käyvän kokeellinen romaani, joka koostuu vain kertojan nauhoittamista keskusteluista ja tsäteistä, joissa kolmekymppinen työtön toimittaja pyristelee isänsä, ihmissuhteidensa ja oman aikansa luomasta varjosta.

Kirjoittaja taitaa puhutun kirjoitetun kielen paremmin kuin kukaan toinen koskaan - tyyliin "luen ja kirjotan melkeen vaan ENG siks semi epä fluentti internet vernacular finglish argot :p (--) haluisin kyl osata proper kirjakieltä" - ja käy henkilöidensä kautta mitä mainiointa aikalaiskeskustelua kulttuurista ja kaikesta sen ympärillä - ironisesti ja/tai ei-ironisesti. Miten vain, Rakkaus niinku naurattaa useaan otteeseen ja onnistuu ehkä sanomaan ikiaikaisesta teemastaankin jotain tuoretta.

Kirja #66

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Kivellä (ks. tausta Maija Isolan "Kivet", 1955 😊)

Kirja #66

Emma Cline: The Girls (2016, 355 s., 10.-13.8.): Vähän Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -tyyppinen teini-ikäisen tytön todellisuuspako karismaattisen vetelehtijän ja hänen haareminsa ranchille Kaliforniassa kesällä 1969. Ihan kiinnostava debyytti, mutta ei nyt niin hyvä kuin esikuvansa.

Kirja #63

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Kaverin lempikirjan, koska sitä Lempi vielä joskus on)

Kirja #63

Minna Rytisalo: Lempi (2016, 230 s., 1.-2.8.): Lukion äidinkielenopettajan täyden kympin esikoiskirja näyttää, millainen on täydellinen kotimainen romaani, sellainen, jossa jokainen osanen - toinen maailmansota, kohtalokas rakkaus, kateus, olosuhteisiin sopeutuminen, vaihtuvat kertojat ja kaunis, hiottu kieli - osuvat kohdalleen. Jopa kertojan mukaan nimetyt luvut toimivat kerrankin niin kuin niiden kuuluu toimia: ne tuovat tarinaan oikeasti uuden äänen ja näkökulman, ja lopputulos on yllättävä, kiinnostava, kiehtova.

Kirja #27

Lukuvuosi 2016, kirja #27

Satu Taskinen: Täydellinen paisti (2011, 307s., 23.-28.3)

Arvio: Sitkeä yhdenpäivänromaani  pyhäinpäivän sukupäivällisistä, jonka kerronta on niin paksua tajunnanvirtaa, ettei sitä ole saada niellyksi.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 1: Ruuasta kertova kirja.

Kirja #25

Lukuvuosi 2016, kirja #25

Otto Lehtinen: Wurlitzer (2016, 448 s., 12.-13.3.)

Arvio: Ihan onnistunut esikoisteos, jossa kivaa sanontaa, vähän liikaa pituutta, suomalaisen kirjallisuuden tavaramerkiksi muodostunutta risteävien näkökulmien kerrontaa (milloin joku vihdoin luopuu kokijan nimellä otsikoiduista luvuista?), identiteetin etsintää ja mielestäni poikkeuksellisen hyvää transsukupuolisen kokemuksen kuvausta.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49: Vuonna 2016 ilmestynyt kirja.