Kirja #90

Lukuvuosi 2016, kirja #90

Antti Hyry: Kurssi (1993, 159 s., 8.-9.12.): 1950-luvun alun Pohjois-Suomen koleassa kesässä nimeämätön, mutta varmasti kovin nuoren kirjailijan omakuvan oloinen lukiolaispoika suorittaa opettajansa johdolla lukion toisen vuoden matematiikan kurssia ja lukee itsekseen mm. kieliä tenttiäkseen syksyn tullen yhden vuosiluokan yli.

Ollaan nuoren miehen tajunnassa, ja romaani panee merkille sen, minkä poikakin: luonnon, päivän kulun, matemaattisen todistamisen kauneuden, oppimisen omituisuuden, kielen ja kokemuksen suhteen. Ajatus kulkee, niin kuin se kulkee, se katkeaa, haparoi, tarttuu uuteen, palaa takaisin, muistaa, ennakoi, kiintyy hetkeen. Välillä pää kirjoittaa runoa, välillä derivoi, lause kulkee. Ja vaikka en itse yritäkään saada tolkkua niistä derivaatan teoreemista, joita kirjan poika ajattelee sivu toisensa perään, nekin kulkevat miellyttävästi juuri niin kuin hyvin muotoiltu lause aina kulkee, ja tulen jälkikäteen tavattoman hyvälle mielelle, kun luen ikivanhasta kirja-arviosta (HS 4.11.1993), miten kriitikkokin yhdistää funktioiden kulun elämänkulkuun vähän sen suuntaisesti kuin itsekin lukiessani ajattelin. Vaikka en ihan loppuun asti ajatellutkaan.

Mitä sitten lienee kirjailija itse ajatellut kirjoittaessaan, sitä en arvaile, mutta sellaisen lempeän ja lohdullisen käsityksen tästä pienestä ja vähäeleisestä romaanista saa, että pikkuhiljaa kaikki jäsentyy hyvään suuntaan juuri niin kuin oikein on, vaikkei se tässä hetkessä siltä tuntuisikaan.

Kirja #82

Lukuvuosi 2016, kirja #82

Joshua Gaylord: When we were animals (2015, 319 s., 1.-2.11.): Taianomainen, ja yksi parhaita koskaan lukemiani teini-iän kuvauksia - olkoonkin että lähtökohtana on esittää puberteetti jonain konkreettisesti yliluonnollisena, eläimellisten vaistojen purkautumisena aina täyden kuun aikaan.

Vähän pelkäsin, että homma lähtee käsistä ja tylsistyy joksikin geneeriseksi ihmissusifarssiksi, vaan ei, pohjimmiltaan kyseessä on kaunis ja metaforinen kirja, jossa on mestarillinen kertojanääni, erilaiseksi nuoreksi itsensä kokeva Lumen, ja koskettava kasvutarina. Tulee mieleen Aino Kallas ja Sudenmorsian, mutta vain nykyajassa ja Amerikan mantereella.

Pidän aivan erityisesti siitä, miten maantieteilijän karttoihin viehtynyt tytär kuvaa sekä fyysistä että psyykkistä että sosiaalista ympäristöään, ja miten nimet ja niiden merkitykset vyöryvät painokkaina listoina läpi tekstin: Fancy, Rosebush, Mr. Hunter, ja tietysti itse Lumen, valo, vaikka lopulta ei ehkä kuitenkaan ole varmaa, pääseekö kertoja koskaan itse lopulta valoon teini-iän synkistä syövereistä.

Kirja #77

Lukuvuosi 2016, kirja#77

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016, 110s., 20.-21.10.) "Kuka määrää, millainen on pojan keho? Kuka määrää, että tuollainen, samanlainen, noin menee lanne ja tähän rytmiin sykkii sydän. Pojan ruumis on mun, munlainen, minä." "Mä en performoi poikaa. Mä en leiki poikaa. Mä en ole dragking lavalla."

Tällaisen napakan, asiallisen, ketään syyllistämättömän, lempeän ja lopulta melko valoisankin nuortenromaanin transpojasta voisi määrätä pakolliseksi monenlaisuuden siedätyshoidoksi kaikille. Ellei nyt sitten joku ota nokkiinsa siitä, että sen kirjoittaja on oletettu cis-nainen? Sitäkin kun tuntuu nykyään vaadittavan, että kaunokirjoittajalla pitäisi olla jokin omakohtainen suhde käsittelemiinsä aiheisiin. Itse olen pyrkinyt luottamaan taustatyöhön ja eläytymiskykyyn.

Kirja #75

Lukuvuosi 2016, kirja #75

Anja Kauranen (Snellman): Syysprinssi (1996, 156 s., 9.10. HEL - ARN): Nuoruus ja nuori rakkaus ovat samanlaisia kaikilla vuosikymmenillä. Ne luulevat olevansa ensimmäisiä ja ainutlaatuisia, ne remuavat ja lukevat Baudelairea, ovat epävarmoja ja eksyksissä; niitä paheksutaan. Viisitoista vuotta myöhemmin niistä kirjoitetaan haikeita, vähän hämmentyneitä romaaneja, jotka vielä myöhemmin filmataan elokuviksi.

Kirja #74

Lukuvuosi 2016, kirja #74

Ahmad Khalid Tawfiq: Utopia (2009, 202 s., 8.10.): Lähi-idän lähitulevaisuuden synkkä Nousukausi, jossa eristäytynyt eliitti elämystrippailee Toisten Todellisuudessa - joka osoittautuu sitten todella hyytävän todelliseksi todellisuudeksi. Erittäin hyvin kirjoitettu, erittäin yhteiskunnallinen, erittäin ajankohtainen.

Kirja #66

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Kivellä (ks. tausta Maija Isolan "Kivet", 1955 😊)

Kirja #66

Emma Cline: The Girls (2016, 355 s., 10.-13.8.): Vähän Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -tyyppinen teini-ikäisen tytön todellisuuspako karismaattisen vetelehtijän ja hänen haareminsa ranchille Kaliforniassa kesällä 1969. Ihan kiinnostava debyytti, mutta ei nyt niin hyvä kuin esikuvansa.

Kirja #51

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Jotain jännittävää)

Kirja #51

Julia Heaberlin: Black-Eyed Susans (2015, 397 s., 14.-17.6.): Viihdyttävä sarjamurhaajadekkari, kuin hyvä tv-sarja. Ei niinkään jännittävä tai pelottava kuin kiinnostava: mikä on totta ja mikä manipuloitua. Ihan näppärä ja älykkäähkö viihteeksi.

Kirja #36

Lukuvuosi 2016, kirja #36

Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni. (2006, 238s., 19.4.)

Arvio: Älykkään hauska, täydellisen rytmikäs, dramaturgisesti jäntevä  taiteilijan omakuva nuoruusvuosilta. Selkeä, valoisa kynänjälki miellyttää silmää, ja tarina nivoutuu nokkelan esseemäisesti Proustiin ja Joyceen. Oivallukset tuntuvat aidoilta, eivät teeskennellyltä nimien pudottelulta. 

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11: Sarjakuvakirja.

Kirja #32

Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma (1963, 153 s., 11.-12.4)

Arvio: Aina ajankohtainen kuvaus oman älykkyytensä hurmioittamista nuorista, jotka yli-ihmisyyskuvitelmat, luuloteltu tympääntyneisyys ja harhausko kaiken kokeneisuudesta saavat toteuttamaan ihmisvihaansa ja -halveksuntaansa äärimmäisen juomilla tavoilla. Tehokas ja kaunis, suorastaan romantillinen kirja keskittyy taustoihin, ei tekoihin. Eeva-Liisa Mannerin suomennos on taidokas ja onnistunut. 

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10: Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Kirja on yksi niistä sadasta, jotka David Bowie oli luemma (http://www.kirjasampo.fi/fi/node/3868#.WGdWfcyJerU) listannut mielikirjoikseen.

Kirja #29

Lukuvuosi 2016, kirja #29

Vesa Haapala: Karhunkivi (2016, 234s., 7.4.)

Arvio: Hieno, koskettava ja kaunis, vaikka lähes kivuliaan realistinen kuvaus kirjastossa työskentelevän, elokuvan estetiikkaa tutkivan vantaalaisisän ponnistuksista kannatella käytösongelmaista lastaan maailmassa, jossa edistykseksi kaunistellut säästöt lakkauttavat erityisopetuksen ja auttaminen on väsynyttä palaveria ja paperia.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6: Kirjastosta kertova kirja. (Jep, jep. Kirjasto on tässä statistina. Mutta Helmetin päivittäminen mainitaan, saa kelvata.)

Kirja #5

Lukuvuosi 2016, kirja #5

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (2014, 509s., 6.-7.1.)

Arvio: Kiitettävä taiteilijan omakuvahko nuoruusvuosilta. Ei yltiöoptimistista, muttei myöskään yhtään synkistelyä. Pidän Jalosen näkökulmatekniikasta; se soljuu kuin ajatus. 

Sopisi Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45: Suomalaisesta miehestä kertova kirja, sillä kyllähän nyt 17-vuotias on mies, ainakin Suomessa kesällä 1972, kun osaa niin kauniisti kohdata toisia ihmisiä - myös niitä, joille on vähemmän annettu. Ja mies on nimenomaan se, joka itkee lukiessaan Steinbeckiään bussissa.