Kirja #93

Lukuvuosi 2016, kirja #93

Timo Parvela ja Virpi Talvitie (kuvat): Maukka ja Väykkä (2007, 128 s., 10.-30.12.): Lapselle ääneen luettua. Maukka on kissa ja Väykkä on koiria, ja niiden nimiä kantavassa kirjassa on parikymmentä piiloviisasta tarinaa niiden ystävyydestä ja yhteiselämästä. Maukka on nautiskelija, haaveilija ja unennäkijä, joka odottaa päivänä minä hyvänsä kasvattavansa siivet ja lentävänsä muuttolintujen perässä etelään, kun taas Väykkä on ahkerasti uurastava kodinhenki, joka pitää ystävysten talon pystyssä ja pöydän leivässä. Omanlaisistaan intresseistä huolimatta Maukka ja Väykkä ovat toisilleen tärkeät, ja kauniisti kirja osoittaakin, miten sekä työmyyrä että taivaanrannan maalari ovat omalla tavallaan aivan oikeassa kumpikin.

Kirja #81

Lukuvuosi 2016, kirja #81

Hannele Huovi ja Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo avaruudessa (2011, 88s., 27.10.-1.11.): Ensimmäisessä omalle lapselle ääneen lukemassani lastenromaanissa on parisenkymmentä parin sivun mittaista lukua, jotka liittyvät vain löyhästi toisiinsa; näin ollen se on helppo valinta ensimmäiseksi pitkäksi iltakirjaksi. Aihepiirit ovat juuri nyt lapsesta kiinnostavia: kuu, tähdet, planeettojen liikkeet, robotit, raketit, koneet ja arkisten asioiden mielikuvitukselliset käyttötavat, esimerkiksi kahvinkeitin avaruusasemana, kiinnostavat. Urpo ja Turpo lastenhuoneen kavereineen ovat lapselle tuttuja rauhallisesta ja herkästä tv-animaatiosta, joka on jotenkin vielä sympaattisempi kuin tämä kirja kuvituksineen. Kuvia ei olekaan nyt ihan joka sivulla, niin kuin aiemmin lukemissamme kirjoissa, mutta lapsi ei ainakaan tällä kertaa valita kuvien puutetta. On aika kiva huomata, että liki koko valveillaoloaikansa liikkuvaa kuvaa "pulimesta" tuijottava parivuotias jaksaa näin hyvin keskittyä pelkästään kuuntelemaan tarinaa. Odotan ehkä jo aika innolla, mitä seuraavaksi ryhdymme lukemaan nyt, kun ovi on vähän auki jo pidemmillekin tarinoille.

Kirja #76

KLukuvuosi 2016, kirja #76

Kim Stanley Robinson: Aurora (2015, 466 s., 1.-18.10.): Sukupolvialus palaa maahan, kertojana aluksen tietokone. Mm. evoluution rajoja, Fermin paradoksia sekä kielen ja tietoisuuden mahdollisuuksia käsitellään älyllisesti, kiinnostavasti ja vaikuttavasti.

Kirja #56

Lukuvuosi 2016, kesäkurssi (Helmet-lukubingoon rasti ruutuun Paljain jaloin)

Kirja #56

Elina Loisa: Rajantakaiset (2016, 281 s., 9.-12.7.): Arkinen ja ehkä siksi melko epädramaattinen kertomus äitiydestä ja isyydestä, pari-, ystävyys-, perhe- ja sukulaissuhteista ja menneistä lähimmäisistä.

Kirja #43

Lukuvuosi 2016, kirja #43

Katri Lipson: Detroit (2016, 375 s., 24.-26.5.)

Arvio: NHL:n kiekkosankarien kohtalokkaasta ystävyydestä kertova Detroit on kyllä niin hyvä, niin hyvä: koskettava ja todenkarhea, vääjäämätön kuin antiikin tragedia, tunnistettava mutta silti aivan omanlaisensa. Siinä on paljon dialogia, mistä en aina syty, mutta joka kuljettaa tarinaa niin, että jännite säilyy, vaikka loppuratkaisun arvaakin.

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31:  Olympialaisista kertova kirja (koska urheilu, ja mainitaan s. 206 :))

Kirja #32

Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma (1963, 153 s., 11.-12.4)

Arvio: Aina ajankohtainen kuvaus oman älykkyytensä hurmioittamista nuorista, jotka yli-ihmisyyskuvitelmat, luuloteltu tympääntyneisyys ja harhausko kaiken kokeneisuudesta saavat toteuttamaan ihmisvihaansa ja -halveksuntaansa äärimmäisen juomilla tavoilla. Tehokas ja kaunis, suorastaan romantillinen kirja keskittyy taustoihin, ei tekoihin. Eeva-Liisa Mannerin suomennos on taidokas ja onnistunut. 

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10: Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Kirja on yksi niistä sadasta, jotka David Bowie oli luemma (http://www.kirjasampo.fi/fi/node/3868#.WGdWfcyJerU) listannut mielikirjoikseen.